Meidän autoon tuli viime viikolla jotain vikaa ja saatiin sille huolto vasta nyt. Tästä johtuen ollaan jouduttu elämään koko viikko ilman autoa. 

Nyt olen huomannut, miten itsestäänselvinä pidän joitakin asioita. Vaikka asumme pääkaupunkiseudulla, auto on helpottanut elämää huomattavasti. Siirtymiset sujuvat nopeasti, eikä tarvitse liikkua kävellen, jos sataa räntää.

Koska teen töitä kotona, minun ei onneksi ole tarvinnut huolehtia työmatkoista. Miehellä sen sijaan päivät venyvät, kun työmatka kestää kahdenkymmenen minuutin sijaan lähemmäs tunnin. Tuntuu, että meidän päivärytmi on mennyt tämän takia täysin sekaisin.

Tykkään käydä autolla kaupassa. Teen ostokset mieluummin isoissa kaupoissa, joista saan kerralla kaiken. Niitä ei löydy kävelyetäisyydeltä. Lisäksi  ostan koko viikon ruuat yhdellä kerralla, joten ostoksia on lähestulkoon mahdotonta saada kotiin ilman autoa.

Näistä vaikeuksista on onneksi helppo selviytyä. Tosin jos meillä ei olisi autoa, harkitsisin jo muuttoa parempien kulkuyhteyksien lähelle. Nyt muistan taas olla kiitollinen siitä, että on mahdollisuus liikkua tarvittaessa autolla.

On autottomuudesta ollut hyötyäkin. Olen liikkunut enemmän pyörällä myös kauemmas, ja hyötyliikuntaa tulee harrastettua enemmän. Pyöräilyyn ei aina edes mene sen enempää aikaa kuin autolla liikkumiseen. Julkisilla, kävellen tai pyöräillen liikkuminen on myös paljon ympäristöystävällisempää kuin autolla. Ja halvempaa.